Kaivelin harmaita aivonystystyröitäni pitkään. Minulla oli insuliinipumppu käytössäni monta monta vuotta, mutta kuinka monta?
Insuliinipumppu on siitä kätevä, ettei tarvitse piikittää. Erityisesti niille, jotka eivät julkisilla paikoilla halua näppäillä ruiskujen kanssa, matkassa kulkeva pelikonsolin ohjaimen näköinen mötikkä vapauttaa kiusalliselta keskustelulta. Toisaalta teini-ikäisenä pumppu herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kun pistoshoito olisi luultavasti herättänyt. "Miks sulla on Ab-Tronic yöllä päällä?" "Eiks sua häiritse ku sussa on enemmän johtoja ku Frankensteinissa?" "Onks toi pommi??".
Luovuin pumpusta muistaakseni kesällä 2009. Kuopioon muuttaessani sitä ei enää ollut. Muistan lääkärini ihmetelleen ratkaisuani, mutta perustelin sen itselleni niin, että pumpun kanssa on liian helppoa. En mitannut sokereita, en tarkastanut missä mennään. Pumppu kulki matkassa ja useampi päivä ehti vierähtää ennenkuin pumppu huuteli että ampulli pitää vaihtaa. Ja olen ollut ratkaisuuni tyytyväinen.
Nyt kuitenkin kun alan tottua verensokereiden seuraamiseen, alan tulla hieman toisiin aatoksiin. Kaipaisinko takaisin johtojen ja piuhojen paratiisiin, erilaisen taiteenlajin äärelle? Sivuhuomautuksena siis, että projektini on sinänsä kantanut hedelmää, minulle on alkanut muodostua tarve tietää missä sokeriarvoissa mennään. Tähän hetkeen en voi kuvitella, että arvaisin insuliiniannokseni ilman että tiedän lähtötilannetta. Ja olen salaa kovin kovin ylpeä itsestäni.
Uskon että insuliinipumpuissa on tapahtunut tuotekehitystä matkan varrella. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vähemmän löydän pumpusta huonoja puolia. Pumppu toki ärsyttää taskussa tai vyötäröllä, se pitää aina asetella johonkin missä se ei olisi tiellä. Jos pumpun katetrin unohtaa vaihtaa vaaditun kolmen päivän jälkeen, kanyyli saattaa tukkeutua, ihon alle saattaa syntyä mätää ja arpikudosta, eikä insuliini imeydy. Sekä reiteni että vatsani ovat täynnä pieniä vaaleita pisteitä, jotka eivät rusketu. Itsepä jätin katetrin vaihtamatta vaadituin väliajoin. Mutta riittävätkö nämä syyt? Jaksanko siirtyä tutusta ja turvallisesta monipistoshoidosta takaisin insuliinipumpun maailmaan?
Mitkä ovat monipistoshoidon plussapuolet, joilla sitä voi perustella henkilölle joka ei osaa tehdä valintaa? Miksi kaikki diabeetikot eivät käytä pumppua, jos se olisi niin paljon helpompaa ja turvallisempaa, parantaisi elämänlaatua ja toimisi niin arjessa kuin juhlassa?
Kerran tosin jouduin hankkimaan iltapuvun sillä kriteerillä, että reiteen teipattu insuliinipumppu ei saa näkyä. Silloin jos joskus kaipasin pumputtomuutta järjettömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti