"Seksin aikana ihminen polttaa 360 kilokaloria tunnissa" luki vessamme ovessa Hampurissa. Samasta listasta löytyi muitakin elämästä selviytymiselle välttämättömiä faktoja, kuten " lukujen 1 - 100 yhteenlaskettu summa on 5050" ja "viimeinen dodo kuoli vuonna 1681".
Projektini alkaa olla lopuillaan, ja tuntuu etten päässyt käsittelemään yhtään niistä otsikoista, joita olisin toivonut voivani nostaa keskusteluun. Nyt teen sen kuitenkin viime metreillä reteästi. Julkaisen nimittäin mielipiteeni aiheesta diabetes ja seksi.
Tämä ei ole mitään K-18 materiaalia. Tarkoitus ei ole mennä yksityiskohtiin tai fantasioihin. Seksi nyt vain on aihe, joka on tuupattu kaikkiin otsikoihin, mainosmateriaaleihin, kirjallisuuteen ja elokuviin. Miksi sitä ei siis voisi yhdistää diabetekseenkin?
Väittämä 360 kilokalorista tunnissa ei kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattu. Seistessä kaloreita kuluu 147 ja shoppaillessa 169 per hyödynnetty tunti. Tosin hieman kyseenalaistan näiden tietojen lähdettä, mutta liialla kriittisyydellä aiheesta häviäisi kaikki hauskuus. Seksi siis on verrattavissa kalorienpoltossa urheiluun, kuten reippaaseen kävelyyn, krikettiin tai lapiointiin. Ja urheilun kanssa diabeetikon on oltava tarkkana.
Verensokeritasapaino on urheilussa olennaisessa roolissa. Korkea verensokeri aiheuttaa janotusta ja pissahätää. Oli kyse mistä tahansa urheilusuorituksesta, kesken treenien vessassa ravaaminen on rasittavaa. Korkea verensokeri aiheuttaa myös väsymystä ja tätä kautta innottomuutta. Ymmärtänette siis, että sekä seksi- että urheiluelämän kannalta hyvä sokeritasapaino edesauttaa onnistunutta suoritusta. Ja kuten viime viikolla eräälle diabeetikolle totesinkin, "jos korkealla verensokerilla suusi on kuiva, miten luulet muiden limakalvojen toimivan?".
Matala verensokeri urheilun yhteydessä on vähintään yhtä kiusallinen. Matalan verensokerin oireet, jossa lihaksista alkaa kadota tunto ja pään sisällä ajatukset eivät tarkennu, yhdistettynä urheiluun johtaa poikkeuksetta urheilusuorituksen keskeyttämiseen. Oli kyse sitten maratonista, judo-treeneistä, uima-altaan mitasta tai kiihkeästä romanttisesta hetkestä, tilanne on ohi kun huone alkaa huojua. Ja surkuhupaisaa näissä kaikissa on matalaan verensokeriin liittyvä ahmimisen tarve "anteeksi valmentaja, vedän tässä nyt pussillisen sokeria" tai "anteeksi kulta, tarvitsen suklaata".
Tämän projektin aikana olen löytänyt ainakin tuhat ja yksi syytä hyvälle verensokeritasapainolle. Kuitenkin urheiluun ja sokerien kuluttamiseen liittyvä turvallisuudentunne on noussut yllättävän suureen rooliin. Jos ennen lenkkiä tiedän verensokerini, osaan sen mukaan arvioida syömiseni ja verensokerini myös parin tunnin päähän. Pari tuntia minun pitäisi siis voida olla turvassa isoilta heilahduksilta. Mutta toki on pakko myöntää, että vielä tähän ihannetilanteeseen on matkaa. Mutta tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, ja se taitaa olla kaikkein tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti