Minä asustelin menneet puoli vuotta Hampurissa. Ennen lähtöäni pitkäaikaissokerini oli muistaakseni 9.4 ja nyt palatessani 10.8. Kyllähän sitä tyhmäkin tajuaa, epäsäännölliset elämäntavat, paljon olutta, ei säännöllistä liikuntaa lauantai-iltojen tanssilattioiden lisäksi ja verensokerimittari, jota tuskin purin matkalaukusta koko reissun aikana. Siinäpä resepti kauniiseen ihoon ja tasapainoiseen sieluun. Joulun jälkeen mittasin verensokerini ensimmäistä kertaa 27.1.2014. Itseänikin kauhistuttaa, mutta päivät vain jotenkin livahtivat. Sitten kun keksin ratkaisun, jolla itsepäisen ja laiskan diabeetikon joka ei ole tottunut seuraamaan verensokereitaan saa niitä seuraamaan, kerron kyllä. Ehkä painatan aiheesta lätyskän sairaalan odotustiloihin.
Ensi kerralla otan viikkoraportin mittaristani. Tällöin tulosten lukumäärän pitäisi olla suurempi, korkein arvo on varmasti enemmän kuin 18,9 ja keskimääräisiä testejä päivässä on ainakin 2. Jos yhtään tilastoinnista mitään tajuaa, huomaa tämän raportin olevan niin turha otanta kuin vain voi olla. Kattaa 31 päivää, päiviä ilman mittausta on 22. Nyt kun tämä on julkista tietoa, taidan häpeäni kanssa käpertyä mittareineni pimeimpään luolaan, kunnes minulla on aiheesta parempia uutisia.
Siinä me diabeetikot olemme kurjaa porukkaa, jos tasapaino heittelee, me selittelemme ja valehtelemme. En väitä, etteikö tämä koskisi ihmisluontoa noin yleensä, mutta diabetekseni osalta tämä korostuu minussa. Ja olen kuullut korostuvan monessa muussakin diabeetikossa. Selittelyiden ja tarinoinnin sijaan pitäisi vain tyynesti mitata se verensokeri ja toimia mittarin tulosten mukaan. Helppoa kuin makkara.
Keventämään raskasta tunnelmaani aiheen parissa haluan kuitenkin takertua selittelyihin ja osittain syyllistää jotakuta muuta kuin itseäni. Nauroin tälle itsekseni jo istuskellessani odottamassa lääkärini ilmestymistä vuosikontrollitapaamiseeni. Muuten, miksi lääkärit ovat aina myöhässä ja miksi odotustilat ovat niin epämiellyttäviä? Miksi ainoa asia johon voin kohdistaa katseeni on ruokapyramidi, josta ei löydy suklaata, vaahtokarkkeja, multivitamiinimehua eikä kuivattuja hedelmiä? Ja koska ainoa tilassa oleva 90-luvun jälkeen ilmestynyt asia on syyskuun Hymy-lehti, luen mielummin ohjeistavia esitteitä joilla elämäni saa kontrolliin ja minusta tasapainoisen, täyden, onnistuneen ihmisen. Ja siihenhän niitä ohjeita löytyy!
Pari lainausta haluan nostaa tässä esimerkinomaisesti esiin. Allaoleva ohjeistus on siis A4-paperin kokoinen, suunnilleen Calibrin fonttikoolla 13 pt painettu esite. Esite on kaksipuoleinen. Kyse on verensokerin mittaamisesta, ja esitteessä on ohjeet "step by step". Aloitamme esivalmisteluista, tästä valmistautuminen verinäytteenottoon ja sitten itse näytteenotto. Toisella puolella on verensokerin mittaus, mittarin koodin tarkistaminen ja mahdollisesti epäilyttävät tulokset ja virhelähteet. En kestä lukea tätä uudestaan läpi, sillä
minä en ole koskaan mitannut verensokeriani näin.
Minä pesen kädet, jos ne ovat likaiset, tuntuvat tahmaisilta tai muuten vaan vaativat pesua. En siis aina ennen verensokerin mittausta. En säilytä mittariani auringolta, pakkaselta ja muurahaisilta suojassa. Minä olen nuori nainen, jolla on käsilaukku, ja siellä se mittari kulkee kaiken muun roinan kanssa. Samoin ne mittarin liuskat. En tee kontrollimittauksia muilla mittareilla. Saatan "nipata" eli ottaa verinäytteen mistä tahansa sormesta. Saatan puristella verta, koska en halua rei'ittää sormeani uudestaan. En vaihda lansettia eli neulaa eli piikkiä eli mitälie rei'ittäjään tarpeeksi usein. Vaihdan sen sitten kun nippaaminen sattuu. Siis verinäytteen otto. Ei se yleensä satu. En kerää käytettyjä osia lasipurkkiin ja toimita niitä apteekkiin hävitettäväksi. Minä heitän ne sekajätteeseen.
Nyt juuri haluaisin tietää mitä verensokerini on, mutta koska mittarini on kytkettynä kiinni tietokoneeseen latautumaan, en voi mitata verensokeria. Arvaan paljonko laitan insuliinia puurokupilliseni kanssa, ja lähden koululle kertomaan ulkomailla suoritettavasta harjoittelusta kanssaopiskelijoille. Lopulta syön kuitenkin munkin tai pullan tai ainakin juon kahvin, joten tarvitsen varmaankin mittarini matkaan. Hankalaa tämä diabeetikon arki.
Olen joutunut lisäämään hokemaani "LompakkoKännykkäInsuliinitAvaimet" vielä sanan "Mittari". Se ei vain jotenkin synkkaa. Sitä pitää vielä hioa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti