Tänään on maanantai, ja aamu alkoi verensokerilla 8.8. Juon jo toista kupillista kahvia ja pohdin jaksanko raahautua uimahallille.
Edellisellä lääkärikäynnilläni otin matkaani vinon pinon esitteitä, joissa kerrotaan kuinka minun elämästäni tulisi täydellistä jos ryhdistäytyisin. Olen pyhästi päättänyt, että helmikuun aikana raahaudun nuo kaikki lätyskät läpi ja yritän ymmärtää niiden sielunmaailmaa, jotka moisia lätysköjä lähettävät painotaloille. Tähän mennessä en ole vielä koskaan käsittänyt mitä tehtävää ne palvelevat. Hoitohenkilökunta voi niistä varmasti kyllä kerrata itselleen tärkeitä asioita potilalle (anteeksi, asiakkaalle) toistettavaksi, mutta miksi niitä tuupataan minulle matkaan? Lukevatko muut diabeetikot näitä kesämökin ulkohuussin ulkopuolella?
Aion tänään myös asentaa verensokerimittarini purkuohjelman koneelle. Se tarkoittaa, että voin itse tarkastella mittausten muodostamaa käyrää ja keittiöpsykologian keinoin kehitellä ratkaisuja hoitotasapainolleni. Onhan tuo mittari minulla kohta vuoden verran ollut, pitäisi vain ottaa siitä enemmän iloa irti. Sen lisäksi tarkoitus olisi myös siivota. Nurkkiin kerääntyy yllättävän paljon roinaa, jollei sitä säännöllisesti pakkaa pois.
Uimaan, mittarin asennushommiin, siivoamaan. Voiko itseään palkita päivän päätteeksi jotenkin? Vaikka Fazerin sinisellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti