Sokeritauti ja alkoholi

Alkoholi, huumeet, psyykelääkitys ja pornoteollisuus. Tervetuloa nykyajan murroksen äärelle, jossa tabut alkavat murtua ja sukupolvien väliset kuilut kiilautua. Vuosi vuodelta keskusteluympäristömme avartuu ja päiväkahvien teemat syvenevät.

Oma kokemuskenttäni diabeteksesta yhdistettynä huumeisiin ja psyykelääkkeisiin on jäänyt varsin vajaavaiseksi. Uskon kyllä että kumpaakin on tutkittu, mutta nämä tutkimukset eivät ole koskaan kävelleet vastaan. Mikäli joku osaa ohjata minut tiedonlähteelle, kävisin siellä mielelläni. Kuinka esimerkiksi LSD tai muu psykedeeli, joka aiheuttaa aistiharhoja, vaikuttaa diabeettisiin tuntemuksiin. Jokainen diabeetikko voi katsoessaan elokuvan "Fear and loath in Las Vegas" kuvitella sankareiden aistiharhaiseen maailmaan lisämausteeksi vielä tunnetilan matalasta verensokerista. Tämän mielikuvan kanssa ainakin itseni kohdalla olen varma, että huumeiset aistiharhat eivät päättyisi kauniisiin perhosiin ja vaaleanpunasiin Dumboihin. Ja rehellisesti sanottuna, en uskaltaisi kokeilla onneani.

Psyykelääkkeiden ja pornoteollisuuden vaikutuksesta diabeteksen hoitotasapainoon en osaa olla mitään mieltä. Alkoholin käytöstä minulla kuitenkin on mielipide.

Illalla lasi tai kaksi punaviiniä ohjaa verensokerini aamuksi välille 5.0-10.0. Tästä asiasta voi paremmin koulutetut olla mitä mieltä tahansa, mutta maallikkona väitän, että alkoholi tietyissä määrin laskee verensokeria tasaisesti. Esimerkiki siiderit ja lonkerot suuressa sokeripitoisuudessaan nostavat verensokeria kuten sokerikokis, mutta suurimman sokeripiikin jälkeen alkoholi alkaa poltella maksassa polttaen sokereita. Alkoholi ja juoman sokeripitoisuus ei tietenkään mene yksyhteen, mutta selkeää se on, että alkoholi vaikuttaa verensokeritasapainoon.

Teini-ikäisenä parin huonon alkoholikokeilun jälkeen diabeetikosta tuli varsin varovainen. Kun ensimmäinen sidukka sihahti auki, insuliinit jäivät reppuun, parhaassa tapauksessa kotiin. Pitkävaikutteinen tuli pistettyä, mutta sitäkin vähemmän kun normaalisti. So what jos verensokeri on yöllä korkea, kunhan se ei ole matala. Joskus teinilogiikassa tuli jopa ensin syötyä kunnolla, jotta verensokeri on korkealla. Siitähän seuraa kamala jano, ja sillon voi litkiä kaljaa poikien kanssa samassa tahdissa. Jatkuva vessahätä on toki kettumainen, mutta tuntui rakontyhjentämisen tarve vaivaavan kaikkia muitakin. Ja eipä tähän kukaan vanhempi ja fiksumpi olisi voinut puuttua, koska asiasta ei tietenkään koskaan puhuttu. Kai ne ostariteinit leikkipuiston penkillä tiesivät, että blondilla on sokeritauti, mutta se siitä. En tietääkseni aiheuttanut sillä muille huolta.

Valpuri sen sijaan kerran irrotteli teininä tosissaan. Insuliinipumpun nimittäin. Matalan verensokerin pelossa useamman teiniviinashotin jälkeen pimu ajatteli loogisesti, että on turvallisempaa olla ilman insuliinipumppua. Tavallaan taustalla on ehkä jopa ihan järkevä ajatus: Jos ympärillä on idiootteja, joista joku keksii kuinka näppäinlukko avataan ja teiniviinaa on tullut nautittua tajunnan hämärrykseen asti, ei kukaan voi "vitsinpäiten" yliannostaa diabeetikkoa insuliinipumpulla. Kun puoliltaöin Valpuria ei tavoitettu puhelimella, käytiin likka hakemassa kotiin ja tilanne paljastui. Asiasta käytiin monta pitkää ja vakavaa keskustelua kyllä, mutta oikeaa lopullista ratkaisua yhtälöön diabetes + teini-ikä + alkoholi ei ole löytynyt. Yhtälöön on nimittäin ynnättävä vielä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tarve, jossa kukaan ei halua olla erilainen itsestä riippumattomista syistä.

Teini-iästä en kuitenkaan tunne kovinkaan viisastuneeni. Tiistaina kävin ensin serkkuni kanssa syömässä Burriton. Ei niissä mitään hiilareita ole, yksi vehnätortilla ja kasviksia. Join PepsiMaxia. Seuraavaksi join oluen, toisen ja kolmannen. Luultavasti neljännenkin, istuin aloillani kuitenkin monta tuntia seuran aina vaihtuessa. Verensokerin mittasin joskus myöhään illasta, 19.9 enkä reagoinut asiaan kuin olkapäitä kohauttamalla. Ilta jatkui kaupunginosasta toiseen, seuraavan oluen äärelle. Monen mutkan kautta päädyin pikkutunneilla pizzajatkoille ja lopulta nukkumaan. Yhtään korjaavaa annosta ottamatta yhteenkään pizzaan, kaljaan, salasalmiakkiin tai matkakarkkiin aamuarvo oli 12.5. Yön aikana kävin tosin kahdesti vessassa ja join ämpärillisen vettä, mutta silti. Alkoholi ja diabetes on jännittävä yhdistelmä.


Toivoisin, että hoitohenkilökunta juttelisi näistä asioista. Ehkä näin jo aikuisiällä tällä ei ole niin väliä, mutta teini-ikäisenä olisin kaivannut asiasta avointa keskustelua aikuisen kanssa. Kyllä me kaikki tiedämme, että teini-ikäinen kokeilee viinalla läträämistä. Mielestäni vastuullisempaa olisi tehdä se avoimesti ja kiertelemättä, kuin väittää ettei sitä tapahdu. Silmien ummistaminen tuskin on koskaan edistänyt minkäänlaista kehitystä missään yhteiskunnassa.