Diabetes pitäisi aina saada sopeutettua kaikkiin elämäntilannemuutoksiin. Niin suuriin kuin pieniinkin.
Olen viikon verran käymässä kotikulmilla, kauniissa pääkaupungissamme. Repun kanssa siirryn nurkista nurkkiin jotta kaikki ystävät tulee tavattua ja kaikki kuulumiset vaihdettua. Ensimmäinen ilta oli heti ensimmäinen haaste.
Ystävä, jonka kanssa tutustuimme opiskelutouhujen timmellyksessä, ei ole koskaan kieltäytynyt sunnuntai-iltana oluesta. Niinpä me kohtasimme tuopin äärellä, ja siinä ohessa minä vielä natustelin mitälie sormiruokaa. Myöhään illalla teekupin äärellä minä mittasin verensokerin ystäväni käydessä vessassa. 21.4. Tähänastinen huippulukema. Siitä yöinsuliini ja yöpuulle, ja herätessä verensokeri oli 10.2.
Seuraavan illan istuin suklaarasian äärellä teinivuosien parhaan ystäväni keittiössä. Samainen ongelma toistui, verensokerimittari ja insuliinit unohtuivat käsilaukkuun eteiseen. Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellonsointia, koska verensokeri oli laskenut. Matala verensokeri on veemäinen vieraassa ympäristössä, kun ei koskaan tiedä mistä mitäkin löytyy ja löytyykö.
Onneksi pöydällä oli suklaarasian rääppeet ja kaapissa maitoa.
Oikeastaan jokainen päivä voisi alkaa näin.
Hei! Löysin blogisi Diabetesliiton facebook- sivuilta. :) Hauska lukea tekstejäsi, sillä tunnistan itseni joistain kuvauksistasi ja elämäntilanteeni muistuttaa hyvin paljon sinun; vaihto alla ja opinnäytetyön teko parhaillaan menossa! Parhain on luultavasti diabeetikon painajainen; herkut! Itse olen tavannut sekä motivoivia että täysin tomppeleita lääkäreitä, mutta etenkin viimeisten kohdalla, olen päättänyt kuunnella vain itseäni. Lähes 20 vuoden sairastelu on opettanut sitä sun tätä. :)
VastaaPoistaProjektisi on hieno! Harmi, että helmikuu on jo puolessa välissä, mutta voisin haastaa itseni samaan ensi kuussa! :) Tsempit ja motivaatioläpyt projektiin! :) Hienoa, että joku nostaa tälläkin tavalla meidän diabeetikoiden arkiset haasteet esille! :)
Komppaan kaima-Maria. Mun elämä on välillä juuri tätä - jopa siinä määrin että minullakin on sisarus ja isä jakamassa samaa diabetes-kohtaloa. Ikää minulla vaan on vähän enemmän. Bongasin blogisi myös Diabeteslehden FB sivulta eilen illalla ja kehotin sisartanikin lukemaan. Tää on niin tätä!
VastaaPoistaErityiskiitos Diabetes for Dummies osastosta. Voisiko tuota paremmin enää sanoa?